Sukelluskurssi ja -tapaturma

Viime aikoina olen miettinyt muutaman viikon takaista sukellustapaturmaa Malediiveilla. Ikävästä tapahtumasta huolimatta varasin itselleni sukelluskurssin tulevalle Etelä-Korean matkalle.

Kuva: Pascal van de Vendel on Unsplash

Malediivien sukellustapaturma

Muutama viikko sitten Malediiveilla kuoli kuusi sukeltajaa. Ensin hukkui viiden sukeltajan ryhmä, ja myöhemmin kuoli yksi heitä pelastamaan mennyt sukeltaja. Ryhmä suomalaisia pelastussukeltajia kävi lopulta hakemassa ruumiit pintaan.

Tapahtuman tutkinta on edelleen kesken, mutta jo nyt on päivänselvää, että jokainen kuudesta kuolemasta olisi voitu välttää noudattamalla annettuja ohjeistuksia ja rajoituksia. Viiden sukeltajan ryhmä teki väärin lähes kaikki asiat, mitä oli tehtävissä. Lisäksi kuollutta pelastajaa varoitettiin erikseen ennen sukellukselle lähtöä, mutta hän ei välittänyt varoituksista ja maksoi siitä hengellään.

Tällaiset tapahtumat saattavat synnyttää mielikuvan sukeltamisesta erityisen vaarallisena harrastuksena. Harrastajien määrää tarkastellessa se ei ole kuitenkaan yhtään sen vaarallisempaa kuin vaikkapa autoilu1 tai hölkkääminen. Jos taas tarkastellaan sukellusten määrää, miljoonasta sukelluksesta noin 1,8 johtaa kuolemaan. Suurin osa kuolemista on seurausta sukeltajan omasta välinpitämättömyydestä tai hölmöilystä.

Vesi on elementti, jolla on taipumus muuttaa välinpitämättömyys ja hölmöily kuolemaksi. Kokemuksesta riippumatta kenelläkään meistä ei ole kiduksia, joten vedenalaiseen maailmaan on suhtauduttava sen vaatimalla kunnioituksella. Se ei ole paikka, jossa kannattaa kokeilla rajojaan.

Sukellusryhmän virheet

Laitesukeltamisessa on tarkasti määritellyt turvarajat sekä läjäpäin erilaisia suosituksia, sääntöjä ja toimintamalleja, joiden tehtävänä on varmistaa sukeltajan turvallisuus.

Kenties yksi suurimmista Malediivien sukellusryhmän tekemistä virheistä oli se, että he menivät aivan liian syvälle. Virkistyssukeltamisen syvyysraja on 40 metriä. Sitä syvemmät sukellukset ovat tekniikkasukeltamista, joka vaatii kokonaan erilliset laitteet ja aivan toisenlaista tietotaitoa sekä suunnittelua. Ryhmä oli tästä huolimatta sukeltanut luolaan, jonka suuaukko sijaitsee 50 metrin syvyydessä ja joka käy syvimmillään jopa 70 metrissä.

Syvyysrajat ovat olemassa, sillä syvemmälle mentäessä veden paine muuttaa normaalissa hengitysilmassa olevan typen päihdyttäväksi. Seurauksena on typpinarkoosi. Syvyysrajat ovat olemassa myös siksi, että mitä syvemmällä ollaan, sitä nopeammin typpeä kertyy elimistöön. Se ei sellaisenaan ole vaarallista, mutta siitä tulee vaarallista, mikäli sukeltaja nousee pintaan liian nopeasti. Seurauksena on sukeltajantauti. Kuten ruumiit pintaan tuonut Patrik Grönqvist totesi Ylen haastattelussa: “Jos me sukelletaan kuuteenkymppiin ja ollaan siellä tunti, niin nousu kestää kaksi tuntia. Paineilmalla sama sukellus vaatisi noin kuusi tuntia nousuun.”

Malediivien sukellusryhmän jäsenillä, samoin kuin kuolleella pelastajalla, oli mukana vain yksi pullo paineilmaa. Se ei riitä alkuunkaan tällaisiin sukelluksiin, eikä tavallista paineilmaa käytetä muutenkaan noin syvissä sukelluksissa. Kaikki sukeltajat olivat siis liikkeellä väärillä ja liian vähäisillä varusteilla, ja he olisivat olleet hengenvaarassa, vaikka eivät olisi koskaan menneet luolaan. Ikävä kyllä he menivät ja pahensivat tilannetta entisestään.

Yksi virkistyssukeltamisen lähtökohdista on se, että sukellus on voitava keskeyttää koska tahansa turvallisesti. Tästä syystä luolasukeltaminen ei kuulu virkistyssukeltamiseen, koska luolasta ei voi nousta suoraan pintaan.

Luolasukeltaminen on syväsukeltamisen tavoin tekniikkasukeltamista, joka vaatii aivan erityisiä varusteita, osaamista ja mielenlaatua. Ne ovat sukelluksia, jotka vaativat huolellista suunnittelua, eikä niitä tehdä hetken mielijohteesta.

Malediivien sukellusryhmällä ei ollut minkäänlaisia valmiuksia luolasukeltamiseen. Vajavaisten sukellusvarusteiden lisäksi heillä ei ollut mukanaan narua, joka on luolasukeltamisen perusvaruste. Sen avulla sukeltajat löytävät luolasta ulos, vaikka näkyvyys huononisi. Usein se huononee, koska räpylät pöllyyttävät luolan seinissä olevaa hiekkaa ja savea.

On mysteeri, miksi ryhmä päätyi tekemään näin päätömän sukelluksen. Oudoksi asian tekee se, että joukossa oli erittäin kokenut sukeltaja, joka oli myös sukelluskouluttaja. Jos sukellus oli etukäteen suunniteltu, hänen olisi pitänyt tietää, mitkä sen seuraukset ovat. Mikäli suunnitelma oli muiden veneessä olleiden tiedossa, heidän olisi pitänyt estää tällaiselle sukeltamiselle lähteminen.

Sukellusryhmään kuului kuudes jäsen, joka ei ollut lähtenyt sukellukselle mukaan ja on nyt elossa. Sitä ei ole toistaiseksi kerrottu, miksei hän ollut lähtenyt muiden mukaan.

Uusi sukelluskurssi

Vaikka nautinkin laitesukeltamisesta suunnattomasti, siinä on yksi piirre, josta en pidä: palelen herkästi. Olen sukeltanut kaikki nämä vuodet märkäpuvulla, joka nimensä mukaisesti laskee veden sisäänsä. Ellei vesi lähentele +28 astetta, tunnin kestävän sukelluksen lopussa tunnen oloni usein viluiseksi.

Tästä samasta syystä en ole koskaan sukeltanut Suomessa, sillä ajatus kylmään veteen menemisestä puistattaa. Toinen syy on se, ettei Suomen sameat ja korallittomat vedet tunnu erityisen houkuttelevilta. Päätin kuitenkin paikata vilukissan piirteitäni järjestämällä itselleni kuivapukukurssin tulevalle Etelä-Korean matkalle.

Kuten nimikin sanoo, kuivapuvussa sukeltaja pysyy kuivana läpi sukelluksen. Sen alle voi pukea lämpimiä välikerrastoja, jotka pitävät sukeltajan lämpimänä. Kylmissä vesissä sukeltaessa kuivapuku on välttämättömyys.

Märkäpuvulla sukeltaminen on siitä helppoa, että se ei juurikaan vaikuta itse sukeltamiseen. Kuivapuvun kohdalla tilanne on toinen, sillä se on kirjaimellisesti veden alla oleva ilmapallo. Mitä syvemmälle mennään, sitä kovemmin veden paine puristaa puvun sisällä olevaa ilmaa kasaan. Tästä syystä sukeltajan on hallittava puvun sisällä olevan ilman määrää. Puvussa on myös se ongelma, että sen sisällä oleva ilma voi pakkautua yhteen osaan. Esimerkiksi jalkoihin pakkautunut ilma voi nostaa sukeltajan “roikkumaan” pää alaspäin.

Kurssin tarkoituksena on opetella käyttämään kuivapukua turvallisesti. Lisäksi siellä käydään läpi pukuun liittyviä vaaratilanteita, kuinka niitä estetään ja kuinka niistä selvitään. Opiskelen teoria-asiat läpi online-kurssina ennen matkaa, mutta varsinaiset harjoitukset teen Soulissa yhdessä kouluttajan kanssa. Ensimmäiset harjoitukset tehdään viiden metrin syvyisessä altaassa ja myöhemmät 35 metriä syvässä altaassa. En ole koskaan ollut noin syvässä altaassa, joten odotan kokemusta mielenkiinnolla.

Aika näyttää, tulenko ostamaan omaa kuivapukua ja muita sukellusvarusteita. Laitteet ovat sen verran arvokkaita, että niiden ostamista on vaikea perustella, ellen sukella myös Suomessa. Taitojen säännöllinen ylläpitäminen ei olisi kuitenkaan yhtään pahitteeksi. Suomessa sukeltaminen mahdollistaisi myös sen, että voisin ainakin teoriassa osallistua vapaaehtoisen pelastuspalvelun toimintaan.

1. Tässä tarkoitetaan autoilun vaarallisuutta kuljettajalle. Kokonaisuutena autoilu on kuitenkin huomattavasti vaarallisempaa, sillä suurin osa kuolleista on auton ulkopuolisia ihmisiä. Autoilu on yksi maailman suurimmista tappajista. ↩︎