Pareton periaate eli 80:20-sääntö

Pareton periaate on ilmiö, joka tulee monessa paikassa vastaan. Siitä on tullut itselleni työkalu, jonka avulla yritän rakentaa elämääni. Kuva: Austin Distel on Unsplash Pareton periaatteen perusidea on se, että missä tahansa ilmiössä 80 % seurauksista johtuu 20 %:sta syistä. Tyypillinen esimerkki on se, että monissa yrityksissä 80 % liikevaihdosta tulee 20 %:sta asiakkaista. Periaatetta kutsutaan usein 80:20-säännöksi, vaikka suhdeluku ei joka tilanteessa olekaan 80:20. Periaatetta voi tulkita eri tavoin, mutta yksi sen kantavista ajatuksista on se, että asiat eivät ole samanarvoisia. Tästä syystä niihin ei kannata käyttää samaa määrää aikaa, energiaa, rahaa tai tilaa. Aiemman esimerkin tapauksessa yritysten kannattaa keskittyä pitämään erityisen hyvää huolta siitä 20 %:sta, joka tuottaa eniten rahaa. Mikäli yritys menettää nämä tärkeimmät asiakkaansa, se on suurempi ongelma kuin loppujen 80 %:n menettäminen. Itselleni ensimmäinen Pareton periaatteeseen liittyvä havainto oli se, että 95 % ajasta käytin vain 5 %:ia tavaroistani. Tai toisella tavalla sanoen: 5 % tavaroistani tuotti 95 % kaikesta arjen hyödystä ja ilosta. Tämä havainto ohjasi minut nykyisen minimalismin tielle. Kaapit, hyllyt ja varastot tursusivat tavaraa, jota en käyttänyt juuri koskaan. Ne lojuivat tyhjänpantteina ja veivät tilaa. Usein niiden vaikutus oli negatiivinen. Ne aiheuttivat epäjärjestystä ja sotkua, ja nähdessäni tavarat tai pitäessäni niitä käsissäni tunsin syyllisyyttä siitä, etten käyttänyt niitä. Niinpä aloin määrätietoisesti keskittyä siihen viiteen prosenttiin, joka oikeasti tuo hyötyä ja iloa elämääni. Olen hankkiutunut hiljalleen eroon kaikesta muusta. Pareton periaate toteutuu hyvin myös ajankäytössä. Huomasin, että pieni osa vapaa-ajalla käytetystä ajasta tuotti suurimman osan hyvinvoinnistani. Niinpä päätin korvata turhaa ajankäyttöä sellaisella, joka tuottaa hyvinvointia. Pelailu, lukeminen, kirjoittaminen, ohjelmointi ja liikunta ovat kaikki sellaisia asioita, joille annan nykyään paljon enemmän aikaa. Ne ovat korvanneet TV-sarjojen ja elokuvien katselun, uutisten lukemisen, ryyppyreissut, sosiaalisen median tuijottamisen, mobiilipelaamisen ja monia muita asioita. Saatan edelleen tehdä niitä kaikkia, mutta paljon aiempaa vähemmän. Tämä saattaa kuulostaa kylmältä, mutta Pareton periaate pätee myös ihmisiin. Nuorempana minulla oli varsin laaja kaveripiiri. Silloisesta Facebookista tuli jonkinlainen oman verkoston mittari. Omakin verkostoni kattoi yli 100 ihmistä. Jokaisen heistä olin tavannut kasvotusten. Omalla kohdallani todellisuus on kuitenkin se, että oikeasti merkityksellisiä ihmisiä oli vain kourallinen. Facebookista poistuminen konkretisoi asian, sillä siinä kohtaa ymmärsin, että iso osa ihmissuhteista oli yksisuuntaisia. Minä pidin yhteyttä ihmisiin, mutta he eivät pitäneet yhteyttä minuun. Tai jos pitivät, he tarvitsivat minulta jotain eli olin hyödyke. Kun lakkasin pitämästä yhteyttä, yksisuuntainen yhteys kuoli pois. Nykyään keskityn antamaan aikaani niille ihmisille, joilla on oikeasti merkitystä. Introverttina tämä on ollut iso helpotus. En ole edelleenkään erityisen hyvä ylläpitämään ihmissuhteita, mutta yritän parhaani. Ajallisesti ja määrällisesti se ei ole paljoa, mutta toivon, että muut ihmiset ymmärtävät asian. Pareton periaate on siitä jännä ilmiö, että se tuntuu toteutuvan myös muutosten jälkeen. Vaikka olen hankkiutunut eroon isosta osasta tavaroistani, tietyt esineet elämässäni saavat edelleen huomattavasti enemmän käyttöä kuin toiset. Suhdeluku ei ehkä enää ole 95:5, mutta periaate toteutuu silti. Tästä syystä teen epäsäännöllisin väliajoin pientä inventaariota ja hankkiudun eroon tavaroista, joille ei ole todellista käyttöä, tai jotka eivät tuota hyötyä tai iloa elämään. Noudatan usein yksinkertaista sääntöä: jos en ole käyttänyt jotain vuoteen, voin hankkiutua siitä eroon. Teen samaa arviointia myös ajankäytöni kanssa. Ihmisten kanssa tilanne on hieman toinen, sillä oma ihmisverkostoni on nykyään niin pieni, että jotakuinkin kaikki ovat tavalla tai toisella merkityksellisiä ihmisiä. Loppujen lopuksi Pareton periaatteen ja prosenttiluvut voi yksinkertaistaa hyvin yksinkertaiseen elämänohjeeseen: käytä aikaasi ja energiaasi asioihin, joilla on merkitystä. Lukuihin ei kannata suhtautua jonkinlaisena universumin lakina, johon pitäisi aina pyrkiä. Itselleni periaate on työkalu, joka auttaa katsomaan maailmaa tietyllä tavalla ja löytämään itselle merkityksellisiä asioita. Arkeen mahtuu aina asioita, jotka eivät tuota hyötyä tai iloa, mutta se on osa elämää. Niiden ansiosta ne oikeasti merkitykselliset asiat tuntuvat entistä paremmilta. Mikäli 80:20-säännön hyödyntäminen omassa elämässä kiinnostaa, suosittelen lukemaan Richard Kochin kirjan Living the 80/20 Way.