Kirja-arvostelu: Hiljainen potilas

Alex Michaelidesin kirjoittama ja Antti Aution suomentama Hiljainen potilas (The Silent Patient) on hurjan jännittävä psykologinen murhamysteeri, joka pitää otteessaan loppuun asti.

Tarina

Alicia Berenson on taidemaalari. Hän aloittaa päiväkirjan kirjoittamisen miehensä Gabrielin kannustuksesta. Ensimmäisillä sivuilla hän kertoo, kuinka paljon hän välittää miehestään ja kuinka Gabriel on hänen elämänsä rakkaus.

Poliisit saapuivat paikalle naapurin kuultua useita laukauksia. Huoneessa oli pilkkopimeää. Sisään astuessaan he löysivät tuoliin sidotun Gabrielin kuolleena. Häntä oli ammuttu päähän useita kertoja ja verta oli kaikkialla. Valkoiseen mekkoon pukeutunut Alicia seisoi takan edessä jähmettyneenä, kauhistunut ilme kasvoillaan. Hän ei reagoinut poliisien saapumiseen. Poliisit löysivät lattialta aseen ja hetken päästä myös veitsen. Siinä kohtaa he huomasivat Alician auki viilletyt ranteet, joista pulppusi verta.

Sen illan jälkeen Alicia ei ole puhunut sanaakaan. Oikeudenkäynnissä hän ei vastannut yhteenkään kuulustelijan kysymykseen. Synkän illan tapahtumat ja teon motiivi jäivät mysteeriksi. Alicia todettiin syylliseksi miehensä murhaan, mutta vähentyneen syyntakeisuuden takia hän päätyi vankilan sijaan Groven oikeuspsykiatriseen hoitolaitokseen. Siellä hän on virunut useita vuosia täydessä hiljaisuudessa, sanaakaan sanomatta. Ainoa johtolanka Alician ajatuksiin ja kokemuksiin on hänen tutkinnan aikana hätäisesti maalaamansa omakuva.

Alician tapaus jäi kiehtomaan ihmisiä, joihin kuuluu myös Groven tuore psykoterapeutti Theo Faber. Hän uskoo pystyvänsä auttamaan Aliciaa ja saamaan sitä kautta selville, mitä illan aikana lopulta tapahtui ja mikä ajoi Alician tappamaan miehensä.

Hurjan jännittävä jännäri

Hiljainen potilas kuuluu niihin kirjoihin, joista ei kannata tietää juuri mitään etukäteen. Siksi pidän tämän arvostelun aika vähäsanaisena. Edellinen tarinakuvauskin on peräisin kirjan ensimmäisiltä sivuilta, joten se ei spoilaa varsinaista tarinaa.

Hiljainen potilas on erikoinen murhamysteeri, sillä se kerrotaan psykoterapeutti Theo Faberin näkökulmasta. Hän ei ole poliisi eikä hän oikeastaan edes yritä selvittää, murhasiko Alicia todella miehensä. Hän on kiinnostuneempi siitä, miksi tämä teki niin ja vaikeni vuosiksi. Terapia Alician kanssa osoittautuu kuitenkin melkoiseksi haasteeksi. Kuinka voit käydä terapiaa mykän potilaan kanssa?

Yksi tarinan nerokkuuksista on se, kuinka se käsittelee mielen ja henkisen hyvinvoinnin haasteita. Kirjassa lähes kaikilla on jonkinlaisia mielen ja persoonallisuuden vinoumia. Olipa kyse Alician sukulaisista, Gabrielin veljestä, laitoksen johtajasta, Theosta tai muista terapeuteista tai psykologeista, heillä kaikilla on omat ongelmansa. Huomasin läpi tarinan ajattelevani, että Alicia ei välttämättä ole niin paha kuin miltä hän näyttää. Ehkä jokainen on lopulta vain yhden ison vastoinkäymisen päässä samanlaisesta kohtalosta.

Haluaisin sanoa kirjasta paljon enemmän, mutta koska en halua spoilata tarinaa, tyydyn tähän.

Hiljainen potilas on aivan mielettömän hyvä tarina, ja se meni heittämällä suosikkikirjojeni joukkoon. Se saa arvailemaan murhaillan tapahtumia aivan viimeisille sivuille asti, ja onnistui yllättämään ainakin minut nerokkaalla ja tyydyttävällä tavalla.

Jos pidät psykologisista jännäreistä, älä ohita tätä!