{
  "$type": "site.standard.document",
  "bskyPostRef": {
    "cid": "bafyreihlxdze4gytdw74kek4avtxyielvxoibmoz4f4qtzet6egdjugmom",
    "uri": "at://did:plc:bqfuadisaldfoubuchcbexlr/app.bsky.feed.post/3mpi6prsvrkn2"
  },
  "coverImage": {
    "$type": "blob",
    "ref": {
      "$link": "bafkreidp6hktetly2ryyeemkeh65z4nac76zmhicrq34vuqf7xole6sl7q"
    },
    "mimeType": "image/webp",
    "size": 30936
  },
  "path": "/blogi/2026/the-ai-con/",
  "publishedAt": "2026-06-29T05:40:00.000Z",
  "site": "https://saaste.net",
  "tags": [
    "On the Dangers of Stochastic Parrots",
    "luddiiteiksi",
    "hyödylliset idiootit"
  ],
  "textContent": "The AI Con: How to Fight Big Tech’s Hype and Create the Future We Want kuuluu niihin kirjoihin, jotka jokaisen pitäisi lukea. Se antaa valmiudet havaita, ymmärtää ja vastustaa tekoälyn nimellä kulkevaa, maailmanlaajuista huijausta.\n\n\n\n\n\nKirja on kahden tutkijan käsialaa.\n\nTohtori **Emily M. Bender** toimii kielitieteen professorina Washingtonin yliopistossa. Hänen tutkimuksensa On the Dangers of Stochastic Parrots tarjoaa kielitieteilijän näkökulman siihen, kuinka suuret kielimallit toimivat ja miksi niiden synnyttämä illuusio vetoaa ihmisiin niin voimakkaasti.\n\nTohtori **Alex Hanna** työskentelee tutkimusjohtajana Distributed AI Research Institutessa (DAIR). Ennen nykyistä tehtäväänsä hän työskenteli tutkijana Googlen Ethical AI -tiimissä.\n\nKirja lähtee perusteista ja selittää varsin kansantajuisesti, mistä tekoälyssä ja suurissa kielimalleissa on kyse ja kuinka ne toimivat. Heti ensimmäisillä sivuilla kirja muistuttaa, että “tekoäly” on markkinointitermi, joka ei tarkoita oikeastaan yhtään mitään. Sen alle niputetaan niin paljon erilaisia käsitteitä ja tekniikoita, että termin merkitys on lähes olematon.\n\nToisessa kappaleessa pureudutaan teknologiahypen historiaan. Vaikka nykyinen AI-hype on saavuttanut ennennäkemättömät mittasuhteet, aihe ei ole millään tavalla uusi. “Ajattelevat koneet” ovat olleet teknologiaintoilijoiden märkä uni vuosikymmenten ajan, ja niiden tulemista on hypetetty useita kertoja.\n\nTekoälyä vastustavia tai siihen kriittisesti suhtautuvia kutsutaan joskus luddiiteiksi. Luddiitit olivat 1800-luvulla teollisen vallankumouksen aikaan Englannissa toimineita järjestäytyneitä työntekijöitä, jotka tuhosivat villa- ja puuvillatehtaiden koneita.\n\nLuddiitti-termiä käytetään joskus ivallisesti. Sitä on yritetty muuttaa tarkoittamaan typerää ihmistä, joka vastustaa kaikkea teknologiaa ja kehitystä. Todellisuudessa luddiitit eivät vastustaneet teknologiaa, vaan kapitalismia ja sen synnyttämää ahneutta, hintojen nousua ja ihmisen työn arvon polkemista. Tekoälyhypen vastustajat voivatkin kutsua itseään luddiiteiksi hyvällä syyllä ja olla tittelistään ylpeitä.\n\nSeuraavat neljä lukua rakentavat kirjan ydinsisällön. Niissä käydään läpi eri konteksteissa, miksi nykyinen tekoälyhype on niin ongelmallinen ja vaarallinen. Kirja kuorii auki teknologiajättien mainoslauseet, tyhjät lupaukset ja suoranaiset valheet. Se tekee sen hyvin konkreettisella tavalla ja tutkimusnäyttöön perustuen.\n\nThe AI Con tarkastelee ongelmia kahdesta näkökulmasta.\n\nTeknologinen näkökulma avaa sitä, kuinka huonosti itse teknologia soveltuu tehtäviin, joihin sitä on yritetty tunkea. Se käsittelee kaikkia niitä ongelmia, joita generatiiviseen tekoälyyn liittyy. Kirja muistuttaa, että suuret kielimallit ovat eräänlainen ihmismieleen iskevä silmänkääntötemppu. Ne antavat illuusion ajattelusta ja luotettavuudesta, vaikka eivät tarjoa kumpaakaan.\n\nYhteiskunnallinen näkökulma tarkastelee, millaista tuhoa generatiivinen tekoäly ja sen ympärillä pyörivä hype aiheuttavat ihmisille, yhteisöille ja ympäristölle. Kirja purkaa tehokkuuden käsitteen auki ja alleviivaa, että tehokkuudesta puhuttaessa pitäisi aina muistaa kysyä, mitä ollaan tehostamassa, kuka siinä voittaa ja ketkä ovat häviäjiä.\n\nThe AI Con pureskelee erilaisten esimerkkien ja tutkimusten kautta sitä, mistä AI-hypessä on lopulta kyse ja mikä sitä ruokkii. Haaveet tehokkuudesta perustuvat pitkälti yhteen asiaan: lupaukseen poistaa ihminen yhtälöstä. Tästä syystä erityisesti riskisijoittajat, yritysjohtajat ja esihenkilöt ovat niin innoissaan. Palkat ovat yritysten suurimpia menoeriä ja niiden minimointi on voitontavoittelijoiden märkä uni. Bonusta tulee siitä, että yritysten ei silloin tarvitse välittää ihmisten tarpeista ja haaveista - ammattiliitoista puhumattakaan.\n\nHäviäjiä ovat tietenkin työntekijät eli tavalliset kansalaiset. Usein puhutaan siitä, kuinka tekoäly korvaa ihmisen, mutta kenties vieläkin suurempi ongelma on ihmisen tekemän työn arvon polkeminen. Se johtaa siihen, että kaikki kiinnostavat tehtävät annetaan kielimallille ja ihminen alennetaan jonkinlaiseksi liukuhihnatyöntekijäksi tai koneen avustajaksi, joka joutuu tekemään matalapalkkaista ja sielun näivettävää työtä.\n\nMainoslauseissa tekoäly vapauttaa ihmiset tylsistä tehtävistä. Vapautuneen ajan pitäisi näkyä siten, että sitä voidaan käyttää oikeasti mielenkiintoisiin tehtäviin. Massiiviset tehokkuuslupaukset parantaisivat työntekijöiden elämää. Kaikki tämä on tietenkin valhetta.\n\nIlmiö on havaittavissa jo nyt. Graafikot eivät enää suunnittele grafiikkaa, vaan korjailevat tekoälyn virheitä. Käsikirjoittajat eivät kirjoita omia tarinoitaan, vaan muokkaavat tekoälyn kötöstyksiä. Kääntäjät eivät käännä tekstiä, vaan oikolukevat konekäännöksiä. Ohjelmoijat eivät ratkaise ongelmia koodilla, vaan toimivat koneen kirjoittaman koodin katselmoijina.\n\nKirjassa käsitellään lukuisia suuriin kielimalleihin liittyviä eettisiä ongelmia.\n\nYksi ilmeisimmistä on se, että koko toiminta perustuu jättimäiseen varkauteen. Kielimallit on koulutettu ihmisten tuottamalla sisällöllä, tekijänoikeusrikkomuksilla ja luottamukseen perustuvan internetin hyväksikäytöllä. Tekoälyfirmat ovat ryöstäneet ihmisten tuottaman sisällön ja pyrkivät sen jälkeen muuttamaan samat ihmiset minimipalkkatyöntekijöiksi. Yritykset eivät noudata minkäänlaisia lakeja tai sopimuksia. Toimintaa pyörittävät miljonäärit ja riskisijoittajat, jotka tuntuvat olevan kaikkien lakien ja eettisten kysymysten yläpuolella.\n\nEettisiin ongelmiin kuuluvat myös erilaiset vinoumat (bias), joita kaikilla kielimalleilla on. Kirjassa käydään läpi lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka vaarallisia kielimallit ovat, kun ne laitetaan päättämään asioista, joilla on suora vaikutus ihmisten elämään ja hyvinvointiin. Esimerkkejä löytyy muun muassa sosiaali-, terveys- ja oikeusjärjestelmistä.\n\nKoska The AI Con on sisällöltään niin asiallinen ja faktoihin pohjautuva, se antaa hyvät valmiudet nähdä kaiken tekoälyyn liittyvän hevonpaskan läpi. Kirjassa on kuitenkin yksi selkeä ongelma: sen lukemisesta tulee aivan helvetin huono olo. “Tieto lisää tuskaa” kuvaa tätä kirjaa täydellisesti.\n\nOn surullista katsoa, kuinka Suomessa halutaan toistaa samoja virheitä, jotka on muualla maailmassa tehty moneen kertaan. Poliittiset päättäjät, teknoveljet ja hyödylliset idiootit rummuttavat tekoälyn puolesta, vaikka näytöt sen hyödyllisyydestä ovat olemattomat ja todisteet sen haitoista massiiviset. Koko touhu pohjautuu haaveisiin ja mielikuviin siitä, että kun odotetaan vähän lisää, teknologia ratkaisee omat ongelmansa. Ajattelussa korostuu valmius tuhota kaikki nykyinen, jotta teknofantasia saataisiin toteutettua.\n\nKirjan lisänimi “How to Fight Big Tech’s Hype and Create the Future We Want” on hienoinen valhe, sillä mielestäni se ei anna kovin hyviä työkaluja taistella hypeä vastaan. Vaikka kirjan viimeiset 30 sivua koittavatkin synnyttää positiivisia ajatuksia, sen tarjoamat työkalut tuntuvat siltä, kuin olisi lähdössä droonisotaan puukeppi kädessä.\n\nKysymysten esittäminen ja tekoälytyökaluista kieltäytyminen ovat toki hyviä keinoja. Ne tuntuvat kuitenkin aika mitättömiltä, kun on lukenut 170 sivua siitä, kuinka hypeä pyörittää miljonäärien ja poliittisten urpojen rinki, jolla on enemmän valtaa kuin miljardilla ihmisellä yhteensä ja joka toimii täysin lain ulkopuolella.\n\nKirja marinoi lukijaansa sillä, kuinka tehokkaasti kielimallit manipuloivat ihmisten ajattelua. Sen rinnalla tärkeiden ja juurisyihin pureutuvien kysymysten esittäminen tuntuu lähes hyödyttömältä. Olen kokenut tämän myös omassa elämässäni. Ihmiset ovat niin äärimmäisen vakuuttuneita kielimallien “älykkyydestä” ja hyödyistä, ettei mikään määrä kysymyksiä tai tutkittua tietoa muuta heidän ajatteluaan. Jokainen kuvittelee olevansa juuri se tyyppi, joka hyötyy kielimalleista - haitoista välittämättä.\n\nKirja antoi minulle entistä enemmän syitä välttää korporaatiohypen tarjoamaa epäinhimillistä, rasistista teknologiaa. Minua ei kiinnosta olla osa koneistoa, joka minimoi ihmisiä, vähät välittää laista tai luottamuksesta ja joka tuhoaa ympäristöä ja yhteiskunnan peruspilareita. Kirjailijoiden tavoin tiedän, että teknologia toimii tietyissä, tarkasti rajatuissa tehtävissä, kunhan sitä käytetään yhteisen hyvän parantamiseen eikä sen tuhoamiseen. Kirjan lukeminen oli silti musertava kokemus, joka jätti jälkeensä avuttomuuden ja puristavan tunteen rintakehään.\n\nKirja saa ehdottomasti suositukseni. Sen lukeminen on kenties paras tapa saada yleiskuva järjettömyydestä nimeltä tekoälyhype. Varoitan kuitenkin, että kirja ei välttämättä synnytä toiveikkuutta tai jätä jälkeensä hyvää mieltä.",
  "title": "Kirja-arvostelu: The AI Con"
}