{
  "$type": "site.standard.document",
  "bskyPostRef": {
    "cid": "bafyreibjilhkik4ccxcnksbtbgm72qfv6wudultv7wu6ytlgeubn5zciqu",
    "uri": "at://did:plc:bqfuadisaldfoubuchcbexlr/app.bsky.feed.post/3mochoes7e5p2"
  },
  "coverImage": {
    "$type": "blob",
    "ref": {
      "$link": "bafkreifn5nrmgjzr4g3wqtfnqkap7yqq75mvbf77bjh7rva6bfmlefxqzu"
    },
    "mimeType": "image/webp",
    "size": 234394
  },
  "path": "/blogi/2026/lautapelipaiva/",
  "publishedAt": "2026-06-14T16:33:00.000Z",
  "site": "https://saaste.net",
  "tags": [
    "Deep Madness",
    "Freedom Five",
    "Marvel Championsin",
    "Tamashii"
  ],
  "textContent": "Vietin eilen päivän Tampereella kaverin luona yhteistyölautapelejä pelaten. Päivän aikana pelasimme kolmea peliä, jotka olivat kaikki minulle uusia.\n\n\n\n\n\nOlin valmistautunut päivään opettelemalla kaikkien kolmen pelin säännöt etukäteen. En tietenkään muistanut jokaista yksityiskohtaa, mutta tärkeintä oli, että yleiskuva peleistä oli tiedossa. Näin pääsimme samoin tein pelaamaan, eikä kaverini tarvinnut käyttää aikaa sääntöjen läpikäyntiin.\n\nKäyn alla läpi omat ajatukseni kaikista kolmesta pelistä. Tykkäsin kaikista peleistä, mutta minun oli silti helppo laittaa pelit paremmuusjärjestykseen. Aloitan viimeisestä.\n\n### Deep Madness\n\nDeep Madness yhdistää Alien- ja Abyss-elokuvat Cthulhu-tarustoon. Pelaajat ovat meren syvyyksissä sijaitsevan tutkimusaseman jäseniä ja joutuvat kohtaamaan syvyyksistä paljastuneet kauheudet. Tilannetta vaikeuttaa se, että osa tutkimusasemasta on täyttynyt vedellä.\n\nPelissä ohjataan aina vähintään neljää hahmoa. Pelasimme kahdestaan, joten kumpikin ohjasi kahta hahmoa. Pelimekaniikka on varsin yksinkertainen ja nopea oppia. Pelaajalla on käytössään muutamia eri toimintoja, mutta niiden käyttäminen on varsin suoraviivaista ja loogista.\n\nVisuaalisesti peli on todella upea. Tunnelmaltaan se on synkkä ja ahdistava. Sitä korostaa erillinen hukkumismekanismi, joka riivaa pelaajia aina kun hahmot päätyvät veden täyttämiin huoneisiin. Jokainen veden alla tehty toiminto kuluttaa happea ja mikäli happi loppuu, pelaaja menettää elinvoimaa ja voi lopulta kuolla.\n\nPidin myös siitä, kuinka jokaisen kierroksen jälkeen pelaajien vuorot muuttuvat suhteessa toisiinsa ja kentällä oleviin vihollisiin. Tämä pitää huolen siitä, että pelaajat joutuvat miettimään seuraavat askeleensa tarkasti jokaisella kierroksella. Peli on vaikea voittaa, ja meidänkin pelissä tuntui, että olimme jatkuvasti alakynnessä.\n\nOmalla kohdallani pelin heikkous oli se, että se oli omaan makuuni ehkä turhan suoraviivainen. Lisäksi kampanjatehtävä oli siitä hölmö, että sen läpäisy tuntui pohjautuvan turhan paljon hyvään tuuriin. Tämä saattoi kuitenkin olla vain poikkeus muuten hyvien tehtävien joukossa.\n\n\n\n\n\n### Freedom Five\n\nFreedom Five on sarjakuvahenkeen tehty supersankaripeli. Pelaajat ovat supersankareita, joiden tehtävänä on suojella Megalopolis-kaupunkia pahisten kätyreiltä ja hulluilta maailmanvalloitussuunnitelmilta.\n\nPelaajat valitsevat itselleen oman supersankarin. Sankarit poikkeavat selvästi toisistaan, ja jokaisella on omat erikoiskyvyt sekä korttipakka. Myös tässä pelissä pelaajalla on käytössään useita toimintoja. Toiminnot jakautuvat kahteen ryhmään: alter ego- ja supersankaritoiminnot. Pelaaja voi vuorollaan vaihtaa sankarinsa tilaa vain kerran, joten toiminnot on mietittävä huolella.\n\nJokaisen pelaajan vuoron jälkeen seuraa ns. scheme-vaihe, jossa nähdään kuinka pahisten kätyrit levittäytyvät kaupunkiin ja mitä muuta riesaa sankareiden päänmenoksi tulee. Pelaajien on tehtävä jatkuvasti yhteistyötä ja varmistettava, että ongelmat eivät ala kasautua, sillä se tietää hyvin nopeasti loppua.\n\nPelin värikäs sarjakuvatyyli on tyylikkäästi tehty ja istuu täydellisesti teemaan. Freedom Five ei ole erityisen vaikea pelata, mutta porukassa on oltava yksi, joka tietää kaikki pelikierrokseen kuuluvat vaiheet. Itse olin tämän kanssa kuin kotona, sillä pelissä on paljon samankaltaisuutta omistamani Marvel Championsin kanssa. Tätäkään peliä ei ole helppo voittaa. Ja hyvä niin! Tämä oli myös päivän pelistä se, joka kesti pisimpään.\n\nAinut kritiikkini liittyy siihen, että jokaiseen kierrokseen liittyy yllättävän paljon napuloiden liikuttelua ja säätämistä. Peli vaatii lisäksi aivan julmetun paljon tilaa jopa kahdella pelaajalla!\n\n\n\n\n\n### Tamashii\n\nTamashii oli päivän peleistä ehdoton suosikkini. Hillittömän kaunis visuaalinen tyyli yhdistettynä hauskaan pelimekaniikkaan, dystooppiseen tulevaisuuden Japaniin sekä cyberpunk-teemaan on voittajayhdistelmä.\n\nTamashiissa pelaajat ovat jonkinlaisia cyberihmisiä, jotka voivat siirtää tietoisuutensa verkkoon ja toiseen fyysiseen kehoon. Pelissä on useita eri tarinoita, joita voi pelata. Tarinat muodostavat pidemmän kampanjan.\n\nPelimekaniikassa on juttuja, joihin en ole aiemmin törmännyt.\n\nPelaajat joutuvat jokaisen kierroksen alussa keräämään eri värisiä siruja ja ohjelmoimaan niiden avulla itselleen erilaisia ominaisuuksia. Käytännössä ohjelmointi tehdään ruudukossa, johon pelaajien on onnistuttava rakentamaan rajallisilla siirtomäärillä oikeanlaisia kuvioita ja väriyhdistelmiä. Ohjelmoinnin onnistuminen määrittää osaltaan, kuinka lopullinen kierros etenee ja kuinka hyvin pelaaja on valmistautunut tappeluihin. Lisäksi pelaajat voivat hankkia itselleen erilaisia cyberparannuksia tai kokonaan uuden kehon. Jokainen keho tarjoaa erilaisia kykyjä.\n\nTekoälyllä on silmät kaikkialla, mistä seuraa, että pelaajat eivät voi hortoilla kaduilla loputtomasti. Jokaisella pelaajalla on mittari, joka kertoo, kuinka lähellä tekoäly on heidän löytämistään. Ennemmin tai myöhemmin taisteluita on tiedossa. Varsinkin pelin myöhemmässä vaiheessa viholliset tarjoavat varsin ärjyä vastusta.\n\nVisuaalisen tyylin lisäksi pidin erityisesti siitä, että tarinat etenevät pelaajien valintojen mukaan. Saman tarinan voi siis pelata usealla eri tavalla läpi. Vaikka tarinat tulisivatkin tutuksi, jälleenpeluuarvo on suuri, sillä pelihahmoja on useampi ja pelin kartta sekä viholliset arvotaan joka pelille erikseen.\n\nTamashiia oli aivan hurjan hauska pelata! Sekään ei ole erityisen vaikea peli oppia, ja vauhtiin päästessään tarjoaa jatkuvaa jännitystä. Tämä on peli, jonka hankkimistaomaan pelikokoelmaan harkitsen vakavasti.\n\n\n\n\n\n### Turpaan tuli, mutta hauskaa oli\n\nEmme onnistuneet voittamaan yhtäkään pelatuista peleistä, mutta se ei tehnyt pelipäivästä yhtään huonompaa. Kaikki pelit olivat varsin vaikeita voittaa, mutta sellaisia yhteistyöpelin pitääkin olla. Tylsäähän se olisi jos jokainen peli päättyisi voittoon eikä tarjoaisi haastetta.\n\nPidän itse yhteistyöpeleistä, koska niissä saa oikeasti tehdä asioita yhdessä eikä tarvitse kyräillä kavereita vastaan tai piilotella kortteja muilta. Lisäksi yhteistyöpelejä voi pelata ongelmitta, vaikka osa pelaajista olisi mukana ensimmäistä kertaa. Jos pelaajat pelaavat toisiaan vastaan, monien pelien ongelmana on se, että kokeneemmat pelaajat jyräävät helposti aloittelijat kokemuksellaan.",
  "title": "Lautapelipäivä"
}