{
  "$type": "site.standard.document",
  "bskyPostRef": {
    "cid": "bafyreifoip5xyuiuney665frlycgcyj5geg6zbzxjgkcacm2tkhsklgei4",
    "uri": "at://did:plc:bqfuadisaldfoubuchcbexlr/app.bsky.feed.post/3mnteunrybn62"
  },
  "coverImage": {
    "$type": "blob",
    "ref": {
      "$link": "bafkreid356skdcdwpeql4vvbk3hlnw4fnazrcwk7dkrpngmtwz3qdpowhi"
    },
    "mimeType": "image/webp",
    "size": 186280
  },
  "path": "/blogi/2026/mythos/",
  "publishedAt": "2026-06-09T03:49:00.000Z",
  "site": "https://saaste.net",
  "tags": [
    "Hades-pelit",
    "Pandoraan",
    "Ensimmäinen luku löytyy YouTubesta",
    "Zeus",
    "Kronoksen",
    "Rhean",
    "Uranokselle",
    "Afrodite",
    "Hestia",
    "Demeter",
    "Hera",
    "Haades",
    "Poseidon"
  ],
  "textContent": "Hades-pelit saivat minut kiinnostumaan kreikkalaisesta mytologiasta, joten päätin kuunnella Stephen Fryn kirjoittaman ja lukeman Mythos-kirjan.\n\n\n\n\n\n### Kirja\n\nMythos kokoaa yhteen kreikkalaisen mytologian ensimmäiset hetket. Se alkaa maailmankaikkeuden synnystä ja alkujumalista. Sen jälkeen se käy läpi tunnetut jumalat, niiden syntymät ja jumaliin liittyvät tarinat jonkinlaisessa aikajärjestyksessä. Kirja etenee myöhemmin muihin tunnettuihin tarinoihin, kuten esimerkiksi Pandoraan ja hänen lippaaseen1, tai Midakseen ja hänen kultaiseen kosketukseensa.\n\nKirja on käytännössä kokoelma hyvin minitarinoita. Jotkut tarinat Fry on onnistunut yhdistämään ehjäksi kokonaisuudeksi niin, että yhden tarinan loppu aloittaa toisen. Näin ei ole kuitenkaan läheskään kaikkien kohdalla. Lyhyiden tarinoiden määrä ja irtonaisuus on iso syy siihen, miksei minulla ole ihan kauheasti sanottavaa itse kirjan sisällöstä. Siinä ei ole juonta tai roolihahmoja, joista voisin kertoa.\n\nIrtonaiset tarinat olisivat saattaneet jäädä minulta lukematta, ellei niitä olisi kerrottu Stephen Fryn lystikkäällä tyylillä. Kirjan alanimi “The Greek Myths Retold” kuvaa sisältöä hyvin. Fry ei ole lähtenyt keksimään tarinoita uusiksi, mutta hän on kirjoittanut ne omintakeisella tyylillään, jossa on mukana ripaus brittihuumoria.\n\nMythos on fiktiota, mutta samalla se on tietokirja. Fry onnistuu ujuttamaan tarinoiden väliin tiedonmurusia siitä, kuinka mytologian tarinat, jumalat ja nimet vaikuttavat tähän päivään. Huomasin toistuvasti yllättyväni siitä, kuinka monien nykyajan sanojen, asioiden ja ilmiöiden juuret ulottuvat kreikkalaiseen mytologiaan.\n\nMythos kannattaa kuunnella äänikirjana. Fry on aivan uskomaton tarinankertoja ja lukija. Hänen äänensä on miellyttävä, ja selkeä brittienglanti on helppoa ymmärtää. Kirja olisi varmasti ollut hyvä luettunakin, mutta Fryn puhetyyli ja eläytyminen tekevät äänikirjasta ehdottomasti kokeilemisen arvoisen. Ensimmäinen luku löytyy YouTubesta, mikäli haluat äänikirjasta maistiaisen.\n\n### Mytologia\n\nMyönnän suoraan, että ennen kirjan lukemista oma tietämykseni kreikkalaisesta mytologiasta oli lähellä nollaa. Tiesin monia hahmoja ja jumalia nimeltä, mutta en tarinoita niiden takana. Lähdin siis käytännössä puhtaalta pöydältä.\n\nSuoraan sanottuna mytologian tarinat ovat aivan järkyttävän typeriä, tylsiä ja lapsellisia. Monissa niistä ei ole mitään järkeä. Tarinoissa ei ole minkäänlaisia panoksia, sillä niiden hahmot ovat jumalia, jotka voivat tehdä käytännössä mitä tahansa. Jumalat ovat samaan aikaan kaikkivoipia ja järkyttäviä idiootteja.\n\nMinulle oli yllätys, millaisia kusipäitä mytologian jumalat ovat. Vaikka yrittäisit kuvitella pahimman mahdollisen ihmisen, kuvitelmasi olisi luultavasti kaukana jumalista. Ne ovat kirjaimellisesti itsekkäitä, pikkumaisia, vallan- ja kostonhimoisia, mustasukkaisia, pettureita, narsisteja, valehtelijoita, murhaajia ja raiskaajia. Jopa niin sanotut kivat jumalat ovat aivan hirveää roskasakkia.\n\nTarinat ovat täynnä kostamista, tappamista, sotimista, kiduttamista, rankaisemista ja insestiä. Lukiessa tuntui, että joka toinen jumalista on naimisissa sisaruksensa kanssa. Monet heistä tekivät jälkeläisiä omien lastensa kanssa.\n\nOnneksi Stephen Fry on osannut pyöritellä synkät ja brutaalit tarinat viihdyttävään muotoon. Hän ymmärtää tarinoiden järjettömyyden eikä ota niitä turhan vakavasti. Minulla ei ole hajuakaan, kuinka tarinat on kerrottu alkuperäisissä runoissa, eikä sen selvittäminen voisi vähempää kiinnostaa. Sen verran synkkää tavaraa niiden sisällöt ovat. Jos tarinat kertovat omasta ajastaan, yhteiskunta oli hyvin erilainen noin 3 000 vuotta sitten.\n\nOma suosikkini mytologian älyttömyyksistä on se, kuinka Zeus syöksi isänsä Kronoksen vallasta.\n\nKronos oli naimisissa siskonsa Rhean kanssa. He olivat saaneet viisi lasta2, mutta Kronos oli syönyt kaikki. Kuudennen lapsen kohdalla Rhea huijasi Kronosta pulauttamalla jalkovälistään kiven. Kronos pisteli kiven poskeensa eikä huomannut mitään. Kun kuudes lapsi syntyi oikeasti, Rhea antoi hänelle nimen Zeus ja kasvatti lapsen kaukana Kronoksesta.\n\nTeini-ikäisenä Zeus palasi äitinsä pyynnöstä syöksemään isänsä vallasta. Tämä juotti Kronokselle myrkkyä, jonka seurauksena Kronos oksensi syömänsä kiven sekä kaikki viisi lasta. Tämä oksentaminen lasketaan lasten syntymäksi.\n\nKronos tuli oman lapsensa syrjäyttämäksi. Niin kävi myös hänen isälleen, Uranokselle. Kronoksen ollessa nuori hän hyökkäsi Uranoksen kimppuun, leikkasi tältä peniksen ja viskasi sen mereen. Meressä lilluva kyrventti synnytti vaahtoa, josta syntyi rakkauden ja kauneuden jumalatar Afrodite.\n\n### Viihdyttävää ja sivistävää hömppää\n\nKuten Kronoksen ja Zeuksen kohtaloista voi päätellä, tarinoissa ei ole mitään järkeä. Iso osa niistä on täynnä samanlaista sekoilua. Ilman Fryn nokkeluutta ja kykyä värittää tarinoita huumorilla en jaksaisi todennäköisesti lukea tai kuunnella niistä kovinkaan pitkään. Hänen käsissään ne ovat kuitenkin yllättävän hyvää viihdettä. Niiden viihdearvo ei synny niinkään tarinoiden sisällöstä vaan siitä, kuinka ne on kerrottu.\n\nMinun on mainittava tässä yhteydessä myös Hades-pelit. On peliltä aikamoinen saavutus saada tällainen paatunut ateisti kiinnostumaan mytologiasta ja jumalista. Kun pelasin pelin tarinan läpi, minulla ei ollut hajuakaan siitä, kuinka paljon se hyödyntää mytologiaa.\n\nMythosin luettuani arvostus pelien käsikirjoituksia kohtaan nousi aivan uudelle tasolle, sillä ne onnistuvat Fryn tavoin tekemään brutaalista sekoilusta kepeää ja aidosti kiinnostavaa viihdettä. Molemmat pelit hyödyntävät mytologian tarinoita ja jumalten persoonia uskomattoman tarkasti, mutta tekevät sen tavalla, joka naurattaa eikä puistata.\n\nMikäli et ole tutustunut kreikkalaiseen mytologiaan ja haluat tietää, millaisia tarinoita tuttujen nimien ja hahmojen taakse kätkeytyy, suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan (tai lukemaan) Mythos-kirjan. Vaikka tarinat ovat sekopäisiä, Fryn kerronta tekee niistä viihdyttäviä ja helppoja ymmärtää. Viihtymisen lomassa oppii paljon uutta.\n\nJos taas pelit kiinnostavat, suosittelen tutustumaan Hades-peleihin.\n\n* * *\n\n  1. Pandoran myytissä olevan lipas tai laatikko on myöhemmin osoittautunut käännösvirheeksi. Oikeasti kyseessä oli saviruukku. Sellaisena se on kuvattu myös kirjan kannessa. ↩︎\n\n  2. Viisi lasta olivat Hestia, Demeter, Hera, Haades sekä Poseidon. ↩︎\n\n\n",
  "title": "Kirja-arvostelu: Mythos"
}