{
"$type": "site.standard.document",
"bskyPostRef": {
"cid": "bafyreiawgjb6whkh5enp3yocsjctiui4i5l3zvhufmaxjducugy4vi5yqy",
"uri": "at://did:plc:bqfuadisaldfoubuchcbexlr/app.bsky.feed.post/3mhp7pyh5eln2"
},
"coverImage": {
"$type": "blob",
"ref": {
"$link": "bafkreielxxxjsic3ew6zcrfejayccofkabbtdypik3uabs2pk775w54jtq"
},
"mimeType": "image/webp",
"size": 121232
},
"path": "/blogi/2026/project-hail-mary/",
"publishedAt": "2026-03-22T17:36:00.000Z",
"site": "https://saaste.net",
"tags": [
"kirja-arvosteluni",
"ALKUPERÄINEN KIRJOITUS"
],
"textContent": "Luin reilu vuosi sitten Andy Weirin kirjoittaman Project Hail Mary -kirjan. Siitä tuli yksi suosikkikirjojani. Kuullessani kirjan pohjalta tehtävästä elokuvasta olin varovaisen innoissani. Nyt kun olen nähnyt elokuvan, voin hyvillä mielin sanoa, että se onnistui tuomaan tarinan valkokankaalle varsin onnistuneesti.\n\n\n\n\n\n### Kirja ja elokuva\n\nKun kirjoitin kirja-arvosteluni, en halunnut kertoa juonesta juuri mitään. Pitäydyn edelleen samalla linjalla, sillä tarina toimii parhaiten, kun siitä ei tiedä mitään. Tämä pätee toki kaikkiin elokuviin, mutta Project Hail Maryssa se toteutuu erityisen hyvin.\n\nKun lähes 500 sivuisen kirjan tarina kerrotaan 2,5 tunnin elokuvalla, siitä joutuu vääjäämättä jättämään paljon pois. Elokuva on kuitenkin todella uskollinen alkuperäisteokselle. Se alkaa samalla tavalla, se päättyy samalla tavalla ja käy läpi kaikki kirjan keskeiset tapahtumat.\n\nElokuvan käsikirjoituksesta vastasi **Drew Goddard** , joka toimi myös The Martian -elokuvan käsikirjoittajana. Myös se pohjautui Andy Weirin romaaniin. Goddardilla vaikuttaisi olevan hyvä ymmärrys siitä, kuinka Weirin huumori ja tapa kertoa asioita kannattaa tuoda elävään kuvaan.\n\nUsein sanotaan, että kirja kannattaa lukea ennen elokuvan katsomista. Näin on myös Project Hail Maryn kohdalla. Kirja on mielestäni jännittävämpi, ja sen tapa kertoa tekee siitä koukuttavamman, hauskemman ja kiinnostavamman. Vaikka elokuva kertookin saman tarinan, se on kokemuksena hyvin erilainen.\n\nLeikkauspöydän uhriksi elokuvassa on päätynyt Weirille tyypillinen huumori, vahvasti tieteeseen nojautuva kerronta sekä hahmokehitys.\n\nPäähenkilö _Ryland Grace_ on hauska, mutta hän on aavistuksen laimennettu versio kirjan Gracesta. Toisaalta tyyli sopii **Ryan Goslingille**. Siinä missä kirjan hahmon hauskuus syntyi usein hänen omista ajatuksistaan, elokuvassa se rakentuu enemmän satunnaisten sutkautusten, slapstickin ja hassujen vaatteiden varaan.\n\nWeir käyttää tunnetusti paljon aikaa siihen, että hänen tarinansa olisivat tieteellisesti uskottavia. Elokuvan suurimpia syntejä onkin se, että se ohittaa tieteilyn lähes täysin ja korvaa sen käsien heiluttelulla sekä infodumpeilla. Elokuva ei tunnu lainkaan siltä, että se pohjautuisi Weirin kirjaan. Ei se elokuvasta huonoa tee, mutta se tekee siitä hieman persoonattoman. The Martian onnistui tässä paremmin.\n\nYksi syy, miksi pidin kirjan tarinasta niin paljon, oli sen vähäinen henkilömäärä. Se teki seuraamisesta helppoa, ja vähäisten henkilöiden rakentamiselle jäi paljon aikaa. Olin aika yllättynyt, kuinka vähälle hahmokehitys jää elokuvassa. **Sandra Hüller** tekee hienoa työtä esittäessään kylmäkiskoista _Eva Strattia_ , mutta hahmo tuntuu ihmisen sijaan enemmän työkalulta, jonka avulla tarina saadaan kulkemaan eteenpäin. Vaikka Ryan Goslin vetää oman roolinsa timanttisesti, Ryland Gracen hahmokin jää aavistuksen raakileeksi.\n\nVaikka elokuvassa tapahtuu paljon, siinä on silti jonkun verran tarpeetonta täytettä, jonka olisi voinut hyödyntää hahmojen kehitykseen. Se olisi voinut tuoda tarinaan samaa inhimillisyyttä, joka kirjassa on hyvin läsnä.\n\nOsa kritiikeistä voi kummuta siitä, että olen lukenut kirjan ja tiedän, mitä kaikkea elokuvasta on jätetty pois. Näistä pienistä ongelmista huolimatta Project Hail Mary on hyvä esimerkki siitä, kuinka kirja voidaan tuoda valkokankaalle kunnioittaen alkuperäistä teosta. Viihdyin elokuvan parissa hyvin, aivan kuten puolisonikin, joka ei ollut kirjaa lukenut.\n\n### Elokuva elokuvana\n\nUnohdetaan hetkeksi kirja ja keskitytään elokuvaan elokuvana. Project Hail Mary on hyvä elokuva!\n\nSe on elokuva, joka kertoo ainutlaatuisen ja mielikuvituksellisen tarinan - piirre, joka tuntuu loputtomien jatko-osien ja tusinatuotetun “contentin” keskellä raikkaalta tuulahdukselta.\n\nRyan Gosling onnistuu tekemään Rylandista oman näköisensä. Hänellä on elokuvassa isot saappaat täytettävänä, sillä kamera osoittaa häneen lähes koko 2,5 tunnin ajan. Tarina kerrotaan pitkälti Rylandin kautta, joten Goslingin vastuulla on välittää kaikki tunteet ilosta suruun. Olen tottunut näkemään Goslingin rooleissa, jotka ovat kivikasvoisia ja tunteettomia. Tässä hän on kaikkea muuta, ja tarinassa on muutama kohtaus, jossa omatkin silmäni alkoivat kostua, ja kiitos siitä kuuluu pitkälti Goslingin erinomaiselle suoritukselle.\n\nElokuvan päähenkilö on mukava poikkeus Hollywood-rainan joukossa. Ryland on helposti pidettävä ja samaistuttava hahmo. Hän ei ole kaikkivoipa tai kaikkitietävä kusipää, joka katsoo kaikkia nenänvarttaan pitkin. Hän on fiksu, toimii loogisesti ja ratkaisee ongelmia päättelyllä. Samaan aikaan hänellä on heikkouksia, hän epäonnistuu, ei tiedä kaikkea, väsyy suuren kuorman keskellä ja tarvitsee apua.\n\nHenkilöhahmoista puhuttaessa elokuva onnistuu tekemään jotain varsin ainutlaatuista, mutta koska siitä on mahdotonta keskustella spoilaamatta tarinaa, piilotan sen spoilerivaroituksen taakse.\n\n[SISÄLTÖ ON PIILOTETTU SYÖTTEESSÄ, KOSKA SE SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA TAI MUUTA SISÄLTÖÄ, JONKA OLEN OLETUKSENA PIILOTTANUT. LUE ALKUPERÄINEN KIRJOITUS NÄHDÄKSESI PIILOTETUN SISÄLLÖN.]\n\nTarina on mukava sekoitus iloa ja surua. Se osaa yhdistää jännittävää toimintaa rauhalliseen ja paikoitellen sydäntä särkevään draamaan. Se saa ajattelemaan vaikeita kysymyksiä ja käsittelee isoja teemoja.\n\nVisuaalisesti elokuva on juuri sitä, mitä tarina tarvitsee. Se ei ole CGI-ilotulituksella täytetty spektaakkeli, mutta tarjoaa kaunista silmäkarkkia silloin kun sille on tarvetta. Erikoistehosteita käytetään harkiten.\n\nItse en välittänyt elokuvan musiikkivalinnoista, mutta puolisoni piti niistä. Orkestraaliosuudet ovat upeaa kuultavaa, mutta jotkut biisit olivat turhan päälleliimattuja ja minulle tuli tunne, että katson elokuvan sijaan musiikkivideota. Olisin mieluummin kuunnellut avaruuden hiljaisuutta, mutta onneksi näitäkin hetkiä oli.\n\nProject Hail Mary oli odottamisen arvoinen elokuva. Vaikka kirjan lukeneena odotukset olivat aika korkealla, elokuva onnistui isolta osin lunastamaan ne. Elokuva saa suositukseni, mutta mikäli haluat nauttia tarinan sen alkuperäisessä (ja mielestäni paremmassa) muodossa, lue ensiksi kirja. Se on tosi hyvä kirja!",
"title": "Elokuva-arvostelu: Project Hail Mary"
}